Hiilellä ukkoja parkkiksella kaksi ja kaksi. Ensimmäinen lumikasaan kaivetussa kuopassa. Näytettiin Hiilelle suunta ja sit koira pois ja mm piiloon. Hiili nohevana nosteli nenäänsä ympärillä olevien valeiden suuntaan. Hyvin näki koiran käytöksestä, että nenä kyllä kertoi piilot tyhjiksi. Oikea tyyppikin löytyi hyvässä järjestyksessä valkoisen lakanan alta. Toinen tyyppi vastaavassa piilossa ja vastaavalla tavalla. Vähän piti taas lähempiä umppareita ihmetellä, mutta sit sieltä jo ukko löytyikin. Tokassa erässä ensimmäisen piilon takana olleeseen kuoppaan ja sit ihan tyhjään ja valeettomaan hankeen toinen. Ensimmäisellä näytettiin pidemmälle meno ja Hiili veti vähän mutkille etsintänsä. Juoksi ensin parkkiksen oikeassa reunassa olleen tiipiin tarkastamaan ja kipitti sit hurjaa kyytiä siihen suuntaan mihin näki maalimiehen vielä menevän. Siellä semmonen höh ei se täällä olekaan hetki ja paluu ensimmäisen piilon tuntumaan, josta saatiin jo hajukin. Tokalle näytettiin kanssa pitkä poistuminen. Hiili hirveellä spurttilla tasaista pohjaa lähetyksestä perille. Ohi mentiin ja vauhdilla. Vasemman puolen kasan kautta oikean puoleiseen hankeen ja löytyi tämäkin äijä ihan kunnolla.

Vikana otettiin uusilla merkeillä ruutua ja vielä vieraassa paikassa. Ekalla näytöllä Hiili surffaili omiaan eli otti ilmeisesti vieressä treenanneesta Kaikusta häiriötä. Varmaan myös se, että avasin tyypin purkin vasta tuossa välissä vähän häiritsi järjen juoksua. Hiili odottamaan, uusi näyttö ja hinkuva Hiili ruutu käskyllä matkaan. Perille meni ja lujaa. Jarruttaa itsenäisesti ruutuun. Pitää palkkaamalla tarkentaa vielä kohdetta.