Joo. Miksi mä yhtäkkiä tällä tapaa olen innostunut treenaamaan johtuu tietysti siitä, että kaveri yllytti mut tammikuun puolella ilmoittamaan tuon Hiilen käyttäytymiskokeeseen KWC-tapahtumaan Ypäjälle. Mä tuumasin hetken ja totesin, että mennään vaan, kunhan treenaatte välillä meidän kanssa. No yhdessä on treenattu, mutta muutama päivä takaperin Ninja-koira sai tassuunsa tikit vaatineen haavan, josta seurasi se, että olinkin ihan yksin tänään liikenteessä.

Keskimäärin treenit ovat menneet hyvin, mutta viikko ennen koetta Hiili koki koirakaverinsa kiljumisen agilitykentän laidalla liian voimakkaaksi häiriöksi ja paikallamakuu meni pipariksi. Tuon tapauksen ja turkin puutteen puitteissa ylipäätään vähäiseksi jääneen treenin takia, olin paikallamakuun osalta lievästi skeptinen ennakkoon ja muutenkin vähän pyrki tätä reissua taas kaikki vastustamaan... Naru hammasteli Hiilelle vasempaan etujalkaan reiän torstaina, perjantaina kävin tankkaamassa auton ja bensaluukku ei enää mennyt kiinni. Kun tankkausreissulta palattiin, joku oli tyrkännyt vuokra-autonsa mun maksulliselle paikalle ja omistajaa etsiessä meni varmasti tunti hyvää uniaikaa hukkaan. Illalla myös kyytiin tulossa ollut tuttava perui lähtönsä eli bensakuluja ei ollutkaan suunnitellusti ketään jakamassa. Aamulla lähdin sit silmät ristissä ajamaan. Ihme, että pysyttiin tiellä koko matka.

Perillä ilmoittautuminen ja luoksepäästävyyden tarkastus sujuivat ilman kommervenkkejä. Tuomari tosin luuli, että näillä ei ole pk-oikeuksia ja olis päästänyt meidät vaikka valjaissa tottelevaisuutta suorittamaan. Arvonnassa saatiin suoritusvuoro kymmeneksi ja huonoa tuuria oli siinä suhteessa, että ekana oli paikallamakuu meillä vuorossa. Oman vuoron tullen tuomaria tervehtimään ja siitä koira paikallamakuuseen. Olin vielä sen verran kykeneväinen aivotoimintaan, että yritin katsoa, että en käske sitä minkään lantakokkareen viereen makaamaan. Kaksi käskyä vaadittiin, että tuo vajosi ja sit se pitikin jo siihen jättää. Kävelin määrättyyn paikkaan ja keskityin kyttäämään, että koska tuomari tai harjoitusarvostelija (or whatevö) alkaa huitomaan sen suuntaisia, että kytke se koira. No mitään ei tapahtunut ja Hiili makasi kaikessa rauhassa toisen suorittaessa omilla sijoillaan koko ajan. Menin noutamaan koiran ja sössin sivulle-käskyn kanssa, mutta onneksi se nousi.

Kytkettynä seuraaminen oli ihan jees. Vähän peilistä ehdin katsomaan, että koira oli opetetulla paikalla, suht likellä ja hyvässä kontaktissa. Hitusen intensiivisempi se olisi voinut olla ja kummassakin seuraamisliikkeessä katsomon juureen tullut lyhyempi sakara meni vähän säädöksi eli ehkä tuo otti häiriötä siitä katsomon kuhinasta. Henkilöryhmä meni just niin hyvin, ku sen opettamatta toivoin menevän. Vähän tuo rupesi himmailemaan siinä, mutta homma kuitenkin onnistui ihan mukiinmenevästi, vaikka ainut treeneissä vastaan tullut täysi henkilöryhmä on koostunut neljästä ruutumerkistä... Koira irti ja uudestaan henkilöryhmään. Saman tasoinen suoritus ku ekallakin kerralla. Hiili himmaili vapaana hieman muutenkin ja edelleen se vika sakara oli hankalampi. Perusasennot meinasivat pysähdyksissä tuottaa ongelmia, mutta muuten seuraamisissa ei tullut teknisesti yllätyksiä. Hiili vaan ylipäätään oli enemmän ameeba kuin vielä alkuviikosta.

Liikkeestä istumisessa Hiili jäi hidastusvarmistuksesta huolimatta seisomaan, mutta pysyi siinä sit oikein kivasti. Maahanmenon varmistin oikein topakasti, kun alkoi olla se kutina, että jos liikevirheittä selvitään, tän täytyy olla läpi. Luoksetulo oli nopea, mutta vähän vinoja kummatkin loppuasennot. Arvostelusta selvittiin hengissä ja tottelevaisuusosuus todettiin hyväksytysti suoritetuksi. Sit saattoikin jo huokaista helpoituksesta. Kaupunkiosuuden piti olla ihan läpihuutojuttu ja sitä se olikin. Hiili ehkä hieman nenäänsä nosti, kun yksi hölkkääjä juoksi ohi ja vähän vilkaisi autosta jutellutta häiriöhenkilöä, mutta ei pyrkinyt nousemaan sinne tervehtimään. Häiriökoiraa tuo ei noteerannut oikeastaan mitenkään. Kun jätin sen yksin kuului muutama protestihaukku, että häntähän ei hylätä.

Kisakirja, ruokapussi ja muut tilpehöörit kainalossa suuntasin ne saatuani autolle. Hiili oli hitusen ep, kun sen laskin autosta ennen kotimatkan aloittamista pissalle. Se oli se hampaasta saanut jalka, jota tuo kevensi. Toivottavasti ei muodostu ongelmaksi. Torstaina Hiili välittömästi reiän saatuaan sitä jalkaa linkkasi, mutta sen jälkeen on ollut ok. Jos ei olisi ollut, olisi tämä koitos luonnollisesti jäänyt väliin.